Charles Darwinin väitetään sanoneen, ettei se ole lajinsa vahvin tai viisain, joka selviytyy, vaan se, joka on kaikkein muutoskykyisin. Liekkö tästä johtuu, että me kaikki haluamme muuttua, mutta kukaan meistä ei halua että meitä muutetaan. Sanasta muutos on myös tullut monien mielissä negatiivinen; ajatellaan, että muutos tarkoittaa lähinnä irtisanomisia, turvattomuutta ja uhkaa. Näinhän asia ei kuitenkaan ole. Ihminen kukoistaa työssään silloin kun hän on luottavainen, motivoitunut, innostunut ja kun hänen työpanoksestaan maksetaan oikeudenmukainen korvaus. Miten saisimme ihmiset yhtä aikaa olemaan muutoskykyisiä ja kukoistamaan?
Moni organisaatio on tilanteen kanssa helposti umpikujassa, koska aikaa uusille muutoksille ei ole tai ei anneta aikaa. Jakuva oravanpyörässä juoksemisesta ei pääse irti ja tekeminen on vain saman asian toistamista tai laput silmillä elämistä. Paneutuminen ilmiselviinkin muutostarpeisiin ja -prosesseihin ei onnistu. Isokin yritys voi menettää nopeasti koko markkinaosuutensa, koska ei osannut varautua tulevaisuuden muutoksiin tai muuttua niiden mukana.
Muutosta estää myös vanhan savolaisen sananlaskun mukaan kaksi ilmeistä asiaa:
- Ei ole koskaan ennenkään tehty; tai
- Ennenkin tuota on turhaan yritetty
Yrittämisen puutteen lisäksi pahimpia muutoksen esteitä organisaatioissa ovat usein kankeat laatu- ja tietojärjestelmät, toimintaa suottakin kahlehtivat standardit, ylimoitettu sääntely, kaikkialle tunkeutuva hierarkkisuus ja byrokratia, asioiden liian tiukka kontrolli, ihmisiä uuvuttava raportointi sekä sopimukset ja toimintaa liian tiukasti määrittelevät tai rajoittavat budjetit.
Miten sitten saamme riittävää muutoskykyä?
Jos suunnistamme metsässä vain kengänkärkiin tuijottaen, emme ikinä löydä rastille. Tarvitsemme katsetta kauas eteenpäin, niin pitkälle kuin maasto antaa myöten. Kyky ennakoida tulevaa ja mukauttaa omaa toimintaa sen mukaan, onkin äärimmäisen tärkeä taito. Parhaimmillaan ennakointi- ja muutoskyvykkyydestä seuraa ajatusjohtajuus ja edelläkävijyys, jota voidaan hyödyntää luomalla sellaista kilpailuetua, johon muut eivät enää kykene. On turha yrittää taistella hintakilpailuareenalla, jossa kaikki muutkin taistelevat. Parempi vaihtoehto on luoda jotain uutta. Etsiä oma reitti voittoon. Oli se sitten teknologinen, toiminnallinen tai ansaintamallillinen innovaatio. Jotain, johon muiden on vaikea vastata.
Nopeutuvien muutosten, lisääntyvän kompleksisuuden, epävarmuuden ja monitulkintaisuuden keskellä tarvitaan proaktiivista ja ennakoivaa otetta. Ajan henkeä ja tilannetta kuvaavaksi avainsanaksi on vakiintumassa alun perin sotilasterminä tunnettu VUCA. Tämä lyhenne on muodostettu englannin kielen sanoista volatility, uncertaintity, complexity ja ambiguity. Ympärillämme tapahtuvia muutoksia voidaan yrittää hahmottaa, ymmärtää ja jäsentää VUCA-silmälasien kautta. Silloin kiinnitetään huomiota:
- muutosten nopeuteen (volatility),
- muutosten mukanaan tuomiin uusiin epävarmuuden kokemuksiin (uncertaintity),
- murros- ja muutosprosessien moniulotteisuuteen sekä(complexity)
- erilaisiin ympäröivää ilmiömaailmaa koskeviin tulkintoihin (ambiguity).
Jos yhteistä ymmärrystä lisätään organisaatiossa pitkäjänteisellä, jatkuvalla tulevaisuustyöllä ja ennakoinnilla, myös varmuus ja turvallisuudentunne lisääntyvät (=ihmiset kukoistavat). Parhaassa tapauksessa muutokset on yhdessä käsitelty, keskusteltu ja ymmärretty. Uusien haasteiden ilmetessä asiat käydään uudelleen läpi rauhallisesti, dialogisesti, proaktiivisesti ja tulevaisuususkoisesti. Parhaat analyysimenetelmät ovatkin tulevaisuusorientoituneita (futures-oriented), täsmällisiä tuloksia tuottavia (accurate), resurssitehokkaita (resource efficient), objektiivisia (objective), käyttökelpoisia (useful) ja pysyvät tehokkaasti aikataulussa (timely).
Muutoskyvykkyys on suunnittelua ja päätöksiä tässä ja nyt hyödyntäen parhaita analyysimenetelmiä sekä välttäen pitkiä prosesseja aina silloin kun se on suinkin mahdollista. Pitää pystyä säännöllisesti nousta juuri tämän hetken yläpuolelle katsomaan ympäristöään lintuperspektiivistä.
Ei voi olla niin, että jatkuva säheltäminen ja virheiden korjailu on ajankäytöllisesti tärkeämpi, kuin pysähtyä hetkeksi katsomaan eteenpäin ja miettimään mitä, missä ja miten pitää tehdä toisella tavalla. Suunnistuksessakin on tärkeämpää tietää mitä pitäisi nähdä puolen minuutin tai minuutin päästä eikä se, mitä juuri tällä hetkellä näkee. Yritystoiminnan muutoksiin varautuminen pitäisi tapahtua samalla ajatuksella – tosin pidemmällä horisontilla.
